Ensimmäinen kuukausi takana

Kuten päivityksistä näkyy, niin remonttikiire on jatkunut muuton jälkeenkin ja sehän oli tiedossakin, koska niin keskeneräiseen taloon muutimme. Ensimmäinen kuukausi uudessa kodissa alkaa olla nyt takana ja hyvin ollaan viihdytty. Täysin tuntuu jo kodilta, vaikka nuorempi tytöistä edelleenkin kutsuu nykyistä asumusta kodin sijaan remontiksi. Koko kesän kun asuimme mökillä ja nykyisestä talosta puhuttiin remonttina, niin ihmekös tuo, ettei raukka pienellä ole kotia. Isosisko sentään onneksi huomaa aina oikaista, että kotiin tässä ollaan matkalla eikä remonttiin. :) 

Kuluneen kuukauden aikana ollaan saatu jätevesiuudistukset valmiiksi, lisää ikkunoita ja ulko-ovi vaihdettua, ulkolaudoitusta jatkettua, kattoeristyksetkin kuntoon, listoituksia pidemmälle ja tärkeinpänä tietenkin keittiö käyttöön! Keittiön asennus olikin varsinainen projekti ja siitä erikseen toisella kertaa. Nyt kuitenkin uupuu enää osa valaistuksesta, terassin oven pielilistat ja ihanan LeMans mekanismin kokoaminen. Kaapistojen alle oltiin jo hankittu led-valonauhaa lämpimän valkoisena, mutta kun nähtiin vieressä olevan liesituulettimen valojen väri, niin led-valonauha lähti vaihtoon. Tilalle pitää nyt löytää kylmempi valkoinen valo tai miten noita valojen värejä sitten kutsutaankaan. Saarekkeen päälle laitettava valaistus on vielä myöskin etsinnän alla. Joten ei nyt ollenkaan osata päättää, että minkä tyylinen valo siihen edes haluttaisiin. Toisaalta joku riippuva valaisin täyttämään isoa tilaa, mutta kun vieressä ruokapöydän päällä on kuitenkin jo suht kookan lamppu, niin mietityttää, että millainen toinen riippuva valaisin siihen viereen istuisi. LeMansin tarina taas on sellainen, että kun vihdoin jaksoimme tarttua sen kokoamiseen niin toimituksen mukana tullut mekanismi osoittautuikin vääränkätiseksi ja oikein version saimme vasta tällä viikolla. Eli mukavaa iltapuhdetta olisi taas tarjolla.

WC:n laatoitus on toinen pitkäksi venähtänyt juttu laatoittajasta johtuen. Tänään kuitenkin vihdoin sekä seinä- että lattialaatat ovat paikoillaan, mutta saumat edelleen puuttuvat. Tuulikaapin seinien levytys eteni sekin tänään ja se alkaa olemaan seuraava laatoittajaa odottava kohde. Vaatehuoneesta puuttuu edelleen ilmastointiaukko ja näin sitä ei olla vielä saatu käyttöön, mikä on aikamoinen puute vaatesäilytyksen kannalta. Ikeasta ollaan haettu kyllä jo pari ritiläkorisysteemiä, jotka tarkoitus laittaa sitten vaatehuoneeseen, mutta niihin ei mahdu kuin pieni osa ja mielellään nekin sijoittaisi jo vähitellen nykyisen olohuoneen nurkan sijaan pois silmistä... Olen sitä pelännyt, että kun osa keskeneräisistä asioista on sellaisia, että ne eivät millään lailla haittaa elämää, niin mitenköhän pitkäksi aikaa sitten jämähtävätkään keskeneräisiksi. Onneksi on kuitenkin näitäkin juttuja, jotka ovat sen verran harmittavia, että remontoinnista ei vielä voi kokonaan heittää vapaalle, vaikka senkin hetken toivon koittavan tässä johonkin väliin.

Täällä sitä ollaan!

Uudessa kodissa nimittäin. Eilen kannettiin mökiltä tavarat tänne alas talolle ja koitettiin tehdä uudesta kodista niin viihtyisä ja toimiva mitä se nyt näin keskeneräisessä talossa voi olla. Auttamatta puuttuu vielä säilytystilaa, kun muuten valmiista vaatehuoneesta puuttuu vielä hyllyt ja olohuoneeseen on pitänyt mahduttaa myös osa keittiötoiminnoista. Tuleva keittiö tarvitsee vielä lattian saumauksen ja kaapistojen ja koneiden asennuksen ennen kuin siellä pääsee kokkailemaan. Väliaikainen kenttäkeittiö (=hella ja jääkaappi ulkorakennuksessa) tuo kuitenkin sen verran jo kohennusta mökkiaikaan, että nyt meillä on käytössä myös uuni. Näissä olosuhteissa ei kuitenkaan hirveästi tee mieli alkaa leipomaan, vaikka kova hinku takaisin siihen hommaan jo onkin, joten koitan jaksaa odottaa vielä viikon verran, että pääseen leipoimispuuhiin sitten takaisin kunnon keittiössä. Mutta juoksevasta lämpimästä vedestä ja vesivessasta saamme nyt jo nauttia ja se tuntuu aika luksukselta.

Viime yö oli ensimmäinen täällä talolla ja hetki kun sai käydä uudessa kodissa uudessa sängyssä nukkumaan oli niin mahtava! Olen siitä monenmonta kertaa ehtinyt kesän aikana haaveilla ja eilen vihdoin oli sen aika. Uni maistui hyvin ja uskon, että niin tänäkin yönä. Hyvää yötä!

Kettu Repolainen ja lähestyvä muutto

Eilen miehet saivat vinyýlikorkkilattian asennuksen valmiiksi ja suuren osan listoituksistakin. Kattolistat vielä puuttuvat ennen kuin pääsee puunaamaan kotia muuttokuntoon. Muuton pitää tapahtua jo ensi viikon puolivälissä, joten aika keskeneräiseen kyllä joudumme muuttamaan, koska keittiötä ei ole vielä asennettu ja uusi wc:kin on vielä todella vaiheessa. Vanha wc on sentään käytössä ja suihku, joten asumisolosuhteisiin tulee niiden myötä selvä parannus juoksevan veden muodossa. Keittiössä seinät siis ovat kunnossa, mutta lattian laatoitus on se, joka on tässä ollut suurin hidaste, kun tekijää ei olla saatu paikalle. Nyt on luvannut tulla maanantaina laittamaan lattian kuntoon ja pitää todella toivoa, että näin myös tapahtuu. Huomenna tarkoitus puhdistaa tuo keittiön lattia joka tapauksessa valmiiksi ja levittää joku pohjalitku, joka sitten samalla lopettaa betonin pölyämisen ja saadaan muut tilat puhdistettua asumiskuntoon. Tänään jo aloittelin ikkunoiden pesusta. Hieman oli kaikkea hiomapölyä sun muuta kertynyt ikkunoihin... Tämän viikonlopun pääurakka on ollut uuden jätevesikaivon kaivaminen paikoilleen ja maasuodatuskentän rakentaminen. Siitä toisella kertaa enemmän.

Vaikka kesä on kelienkin puolesta ollut mahtava ajatellen niin remonttia kuin mökillä asumistakin ja muutenkin väliaikaiskodissa olemme viihtyneet, mutta on tätä uuteen kotiin pääsemistä odotettu! Ja vihdoin se on jo lähellä. Tänä iltana tiskailin tuolla ulkona kettu kolmen metrin päässä ja lepakko metrin päässä ja voin kertoa, että mielummin olisin tiskaillut ihan omassa rauhassani. Lepakkoa en siis kyllä huomannut ennen kuin pyrähti lentoon pääni vierestä, mutta ketusta kyllä olin tietoinen. Niin kauan oli ihan kivaa seurata tuota metsäneläintä, kun pysytteli vähän matkan päästä, mutta kun alkoi tunkemaan koko ajan lähemmäs, niin tuo kolmisen metriä oli meikäläiselle jo sen verran lähellä, että lähemmäs en Kettu Repolaista enää kaivannut. Tuo samainen kettu on koko kesän roikkunut tässä naapurustossa ja alkukesästä ketunpoikasia oli kaksi ja tulivat keskellä päivääkin naapurin pihaan eivätkä pelänneet mitään. En tiedä onko kettuja edelleenkin nuo kaksi ja liikkuvatko vain nykyään erillään, mutta vähän turhan pelottomia ainakin ovat. Etenkin kun tässä pitäisi pian taas alkaa vauvaa ulkona vaunuissa nukuttaman, niin ei tunnu kivalta.

Vihdoinkin ollaan päästy maalaamaan!

Että tätä oli odotettu! Tuntui, että seinien levytyksessä, tasoituksessa, hiomisessa sun muissa monissa asioissa, jotka on pitänyt saada tehtyä ennen maalaamaan pääsyä, kului ikuisuus. Mutta viikko sitten oli vihdoin se päivä, kun katot ja seinät saivat ekan kerroksen väriä ruiskusta. Seuraavana päivänä katot sitten vielä toisenkin kerroksen ja sen jälkeen on maalattu seiniä telalla.

Tässä kohtaa maalattaviin seiniin tulee joka puolelle täyshimmeää puhtaan valkoista Tikkurilan Harmonya  lukuunottamatta sitten tyttöjen huoneen liitutaulua, joka valmistui perjantaina ja keittiön kahta seinää, jotka ovat vielä työn alla. Mies vielä loppuun asti kyseli, että eikö tyttöjen leikkihuoneeseen tosiaan tulee mitään  muuta väriä seiniin ja sitä minäkin sitten vielä mietin. Päädyttiin kuitenkin, että sekin maalataan nyt kokonaan valkoiseksi ja lisätään sitten väriä myöhemmin, jos alkaa tuntua, ettei muulla tavoin saada huoneeseen riittävästi väriä. Viikonloppuna oltiin ystävien luona kyläilemässä ja he olivat maalanneet lastenhuoneessa yhden seinän tosi kivalla vaaleankeltaisella värillä jättäen reunoihin valkoiset kaistaleet. Itse olin ajatellut kirkkaampaa keltaista, mutta seinälle sellainen voisi olla turhan voimakas, joten tuollainen vaaleampi keltainen seinässä yhdistettynä sitten kirkkaampaan keltaiseen muussa sisustuksessa voisi olla parempikin.

Viimeiseen asti pähkäilin myöskin liitu- ja magneettitaulumaalien välillä. Mieluiten olisin ottannut tosiaan molemmat, mutta kun kuulemma eivät sovellu päällekkäin maalattaviksi, koska liitutaulumaali heikentää voimakkaasti magneettitaulun magneettisuutta. Päädyin liitutaulumaaliin, mutta heti kun taulu oli valmis, niin tulin katumapäälle. :( En enää muista millaisin ajatuspoluin päädyin liitutaulumaalin valitsemaan, mutta nyt magneettitaulu olisikin tuntunut paljon turvallisemmalta valinnalta. Pelkään, että liitutauluun on pian piirretty jollain muillakin kynillä kuin liiduilla ja että piirrokset eivät pysy liitutaulussa, vaan pian niitä löytyy ympäri taloa puhtaan valkoisilta seiniltä... Kopkopkop, mutta tähän asti ainoastaan toinen tytöistä on kerran vetänyt muutaman kraapun seinään, jotka nekin onneksi saatiin hyvin pyyhittyä pois eli pitää toivoa, ettei tämä uusi mahdollisuus piirtää luvallisesti johonkin seinään sekoita lasten päitä ja taideteoksia ala pian löytyä sieltä sun täältä!

Viime torstaina saatiin kiinnitettyä nämä vanhempien makuuhuoneen kertaalleen maalatut seinälaudat. Yhtä vaille. :) Maalarimestari (= minä)oli koittanut mennä siitä missä aita on matalin ja mielestään laskenut, että lautoja olisi tarvittu yksi vähemmän kuin mikä nyt oli todellisuus. Olin ajatellut, että listojen takana ei tarvitsisi  olla koko  korkeudelta lautaa, kun tuosta maalaamattomaksi jättämästäni laudastakin tarvitaan nyt vain osa. Torstaina sitten kaivoin uudestaan pensselin ja maalipurkin esiin ja annoin väriä tuolle viimeisellekin laudalle, jotta seinä saatiin kuntoon. Viikonloppuna sain sitten maalattua laudat toiseen kertaan ja maalari sai muut huoneen seinät eilen valmiiksi, joten tänään päästään asentamaan sinne jo lattiaa. Kertaalleen maalatut laudat oli pinottu varovasti kahteen kerrokseen säilytykseen, mutta ei silti tarpeeksi varovaisesti ja nyt alemmissa oli runsaasti mustia jälkiä, jotka eivät lähteneet millään pois eikä maalikaan peittänyt niitä kokonaan. Onneksi ovat kuitenkin sellaisia, etteivät hyppää seinältä silmille ja erottuvat vain jos seinää tarkemmin alkaa tutkimaan. Kolmatta maalikerrosta ei kuitenkaan enää haluta noiden tahrojen takia laittaa, koska silloin puun oma kuvio peittyisi jo kokonaan. Nyt se vielä vähän erottuu.

Valkoinen makuuhuone

Lastenhuoneisiin haluan väriä, mutta meidän vanhempien makuuhuoneesta haluan hyvin valkoisen. Kolmella seinällä levyt vain maalataan valkoisiksi, mutta seinä sängyn päädyssä tulee valkoiseksi maalatusta hiotusta 5 tuumaisesta laudasta. Eka maalikerros on paikoillaan, enkä malttaisi odottaa näkeväni nuo laudat jo seinällä.

Vanha sänkymme lähti keväällä huuto.netin kautta uuteen kotiin, joten pian muuton jälkeen pitäisi viimeistään löytää uusi 180cm leveä sänky. Totutusta leveydestä en kyllä lähde antamaan senttiäkään pois, vaikka tuo leveys kylläkin kaventaa aika lailla tarjolla olevaa sänkyvalikoimaa. Toinen ehdoton kriteeri meillä on se, että kahden pitkän ihmisen sängyssä ei saa olla korkeaa jalkopäätyä. Olin paljon kierrellyt katsomassa sänkyjä, mutta ainoa 180 senttinen, joka oli ollut mieleeni, löytyi Ikean valikoimista. Se oli tämä Brimnes  lisättynä hyllypäädyllä.

Viikko sitten kävimme sitten koko perheen voimin tuota sänkyä livenä katsomaan ja samantien selvisi, että emme me sitä haluakaan. Valkoinen väri oli tosi kellertävä, joten olisi ollut hassun näköinen muuten puhtaamman valkoisessa huoneessa. Jotenkin sänky ei kyllä muutenkaan näyttänyt niin kivalta luonnossa, kuin mitä olin sitä netissä katsellut.

Sänkyosastoa sitten lisää kierrellessämme löysimme kuitenkin sängyn, joka miellytti heti molempia ja jota en ollut netissä lainkaan huomannut. Nyt kun jälkeenpäin koitin sänkyä netistä etsiä, niin en ole varma, että onko se siellä edes. Mallin nimeä en muistanut, joten kuvien perusteella piti etsiä ja mielestäni netissä ei ole yhtään sen näköistä sänkyä. Tai sitten se on tämä Nyvoll.

No kyseessä on nyt kuitenkin valkoisen sijasta harmaa sänky, joten se siitä ihan valkoisesta makuuhuoneesta. :) Muuten sänky varmasti kyllä sopii tuon lautaseinän eteen ja tuo kyseinen harmaa värikin on varmasti ihan passeli huoneeseen. Vanha sänkymmekin oli Ikeasta ja sen jälkeen olimme vahvasti sitä mieltä, että toista sänkyä meille ei sieltä enää tule, mutta mutta... Sänkypäätös on nyt tehty ja suunnitelmat myöskin estämään vanhassa sängyssä harmittaneet jutut, joista osaa on kyllä jo Ikeankin toimesta uudemmissa sängyissä näköjään korjattu.

Makuuhuoneemme muu kalustus on vielä ihan avoinna. Yöpöydät lähtivät myöskin vanhan sängyn matkaan, joten sellaiset pitää löytää myöskin uudet ja varmasti myöskin jonkinlainen lipasto. Yksi ajatus minulla on noiksi yöpöydiksi, mutta se jää nähtäväksi onko toteuttamiskelpoinen idea. Vanha hyvin palvellut makuuhuoneen lipasto saa tässä kohtaa ihan vain värinsä takia löytää kodin jatkossa jostain toisesta huoneesta. Koska vaatehuone valmistuu vasta vuoden kuluttua, niin siihen asti pitää vaatteiden säilytys ratkaista jollain tavoin ja kovin paljon ei rahaa väliaikaisratkaisuun kyllä viitsisi laittaa.Vähän myös haaveilen divaanista makkarin nurkkaan, jonka voisi sitten tarvittaessa vaikka helposti siirtää olohuoneen puolelle lisäistumapaikoiksi, mutta voi olla että divaani tekisi huoneesta jo liian ahtaan. Kattellaan.

Kerrankin tehokas ostosreissu

Viime lauantaina uhrasimme koko perheen voimin päivän remointoinnin sijaan ostosreissulle. Remonttiin kylläkin liittyvälle sellaiselle. Monesti nämä tällaiset päivät tuottavat lopulta vain vähän tulosta. Varsinkin, kun lapset ovat mukana, eikä voi rauhassa hankintoihin keskittyä. Viime lauantai oli kuitenkin positiivinen poikkeus ja saimme hoidettua kaikki ne asiat, jotka pitikin ja vielä vähän ekstraakin. Vaatehuoneeseen saatiin ostoslistalla olleet lattialaatat ja saumaustarvikkeet, ulkomaalia ulkopanelien päiden maalaamiseen, halogeenit wc:hen, säilytyskoreja vaatehuoneeseen ja nauloja sun muuta pikkutavaraa. Ekstraa oli sitten lattia- ja kattolistojen valitseminen valmiiksi sekä wc:n kalusteiden hankinta! Kalusteet laitettiin tilaukseen ja pyttykin päätettiin, mutta sitä ei vielä ostettu.

Keväällä kun tuohon pienempään wc:hen katselimme kalusteita, niin mieleen jäi Svedbergsin Bianca-sarja, jonka L-mallinen allasosa etenkin tuntui hauskalta. Toukokuussa kyseinen kalustesraja sattui sitten tulemaan hyvään tarjoukseen, mutta onnistuttiin se sitten kuitenkin viivyttelemällä missaamaan, kun muistin tarjouksen viimeisen päivän väärin. Tässä vähän aikaa sitten tuli vastaava tarjous Svedbergsin Indigo-sarjasta ja sekin alkoi tuntumaan hyvältä Laine-altaan kera. Mietimme, että hankitaan se Bianca sitten vuoden päästä toiseen wc:hen, jos ei sitä ennen sitten tule joku vielä kivempi vastaan. Nyt sitten kuitenkin tuo Bianca olikin vierailemassamme liikkessä vastaavassa tarjouksessa mitä olimme keväällä katselleet, joten palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan ja hankimme nyt valkoisen 60 leveän Bianca-allaskaapin kromatulla vetimellä sekä 122 korkean seinäkaapin. Harmittavasti meidän pitää kuitenkin hankkia tuohon seinäkaappiin eriksen jalat, koska kaappia ei saada kuin toisesta reunasta kiinni puuhun. Siivoamisen kannalta tuo versio ilman jalkoja olisi ollut niin paljon mukavampi.

Vinyylikorkkilattian valinta

Talossamme vanhat lattiat säilyvät vain kolmessa makuuhuoneessa ja loput neliöt uusitaan. Vanhastaan lattiamateriaalina on tummanruskea laminaatti, mutta uuden lattian toivoimme olevan selvästi vaaleampi. Silti sen tulisi jotenkin sopia tuon vanhan viereen, kun kolmessa oviaukossa kuitenkin rinnakkain joutuvat olemaan.

Ihan alkuun ajattelimme valita uusittaviinkin tiloihin laminaatin lattiamateriaaliksi, mutta sen kylmyys alkoi vanhassa talossa mietityttämään ja etenkin mies alkoi olla kovin parketin kannalla. Jostain lehdestä sitten luin lattiamateriaalivertailun ja vinyylikorkkilattia tuntui sen perusteella ominaisuuksiensa puolesta parhaimmalta. Siinä kun pitäisi yhdistyä laminaatin kestävyys ja parketin lämpö. Kauppakierroksella myyjiltä kuullut mielipiteet olivat yhteneväiset lehtijutun kanssa ja materiaali vaikutti käteenkin miellyttävältä, joten päätös oli tehty.

Wicandersin valikoimista kaksi värivaihtoa pomppasivat heti ylitse muiden ja niiden välillä sitten kovin pähkäiltiin. Tai minä pähkäilin. Miehestä valinta oli ihan selvä. Toinen vaihtoehto oli perusvalikoimissa oleva Alaska Oak ja toinen RTV:n juhlavuoden erikoiserä Winter Pine.

Alaska Oak



Winter Pine



Näissä kuvissa ero on taas melkoinen, mutta mallit ovat luonnossa hyvin lähellä toisiaan ja kauempaa katsoessa ei erottanut kumpi oli kumpi. Kotona kiikuttelin testipaloja valaistuksesta toiseen ja zoomailin keittiöön tulevien laattojen rinnalla. Molemmat olisivat samalla tavalla sopineet keittiön laattojen viereen ja päivänvalossa olivat hyvin samanlaisia. Hintaero oli kuitenkin melkoinen varsinkin meille tulevissa määrissä laskettuna.

Vasta keinovalossa mallien ero tuli sitten selvemmin esiin ja se sai kalliimmasta hinnasta huolimatta kovin miettimään tuon Alaska Oakin valitsemista. Lampun valossa Winter Pine nimittäin oli, kuten nyt näissä kahdessa kuvassakin näkyy, selvästi kylmemmän värinen ja se arvelutti. Mies oli kuitenkin edelleen kovin Winter Pinen kannalla ja varmaan se hinta sitten oli minulla sen verran ohjaava kriteeri, että päädyin lopulta miehen kanssa samalle kannalle. Tämä on nyt taas yksi asia jota niin odottaa, että pääsee näkemään paikoilleen asennettuna ja samalla pitää peukkuja, ettei lattia tule liian kylmänvärisenä hohkaamaan.

Vinyylikorkkilattiapäätöksen jälkeen muuten vierailimme talossa, jossa oli lattiat kyseisestä materiaalista ja tuli tunne, että oikean valinnan olimme lattiamateriaalin suhteen tehneet. Paljaan jalankin alla tuntui miellyttävän lämpimältä sekä pehmeältä.