Jo useamman vuoden ajan olemme miettineet, että millaiseen paikkaan haluaisimme perheemme kanssa asettua ja missä haluaisimme lapsiemme varttua. Alussa suunnittelimme uuden talon rakentamista ja mietimme sille paikkaa. Jossain kohtaa tälle vaihtoehdoksi nousi vanhempieni aikoinaan rakentama omakotitalo ja sen remontoiminen mieleiseksemme.
Tilanteet elivät monella tapaa ja päätös hautui samalla ajan kanssa mielissämme. Mitä enemmän eri kanteilta mietimme vanhaan kotitalooni muuttamista, niin sitä kiinnostavammalta ajatus alkoi tuntumaan. Uudisrakentaminen alkoi monessa mielessä jäädä kakkoseksi tuon vanhan talon remontoimisen rinnalla, mutta vielä piti päättää, että olemmeko todella valmiita ja halukkaita muuttamaan kaupungista palveluiden läheltä maaseudulle. Pitkät pimeät talvet ja tulevaisuudessa lasten suuri kuskaustarve harrastus- ja muihin menoihinsa mietityttivät. Toisessa vaakakupissa toisaalta oli se, että yli puolet vuodesta tuon vanhan talon ympäristö on mitä ihanin ja siellä niin lapset kuin me aikuisetkin pääsisimme nauttimaan paljon nykyistä enemmän luonnonläheisyydestä ja se painoi paljon. Kun vielä siskoni päätti perheineen asettua maatilan vanhaan päärakennukseen naapuriimme, niin homma alkoi olla selvä. Ajan kanssa mielissämme hioutuneet muutossuunnitelmat vanhan omakotitalon varalle on nyt aika laittaa toteutukseen.
Kinnarkoto muuten on yhdistelmä tilan vanhasta nimestä ja vasta puhumaan oppineen nuoremman tyttäremme koti-sanasta parhaillaan käyttämä muoto. Aika näyttää päätyykö nimi lohkottavan tilan viralliseksikin nimeksi vai tuleeko siitä esim. Kinnarpuro, Kinnarrinne tai jotain ihan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti