Eilen miehet saivat vinyýlikorkkilattian asennuksen valmiiksi ja suuren osan listoituksistakin. Kattolistat vielä puuttuvat ennen kuin pääsee puunaamaan kotia muuttokuntoon. Muuton pitää tapahtua jo ensi viikon puolivälissä, joten aika keskeneräiseen kyllä joudumme muuttamaan, koska keittiötä ei ole vielä asennettu ja uusi wc:kin on vielä todella vaiheessa. Vanha wc on sentään käytössä ja suihku, joten asumisolosuhteisiin tulee niiden myötä selvä parannus juoksevan veden muodossa. Keittiössä seinät siis ovat kunnossa, mutta lattian laatoitus on se, joka on tässä ollut suurin hidaste, kun tekijää ei olla saatu paikalle. Nyt on luvannut tulla maanantaina laittamaan lattian kuntoon ja pitää todella toivoa, että näin myös tapahtuu. Huomenna tarkoitus puhdistaa tuo keittiön lattia joka tapauksessa valmiiksi ja levittää joku pohjalitku, joka sitten samalla lopettaa betonin pölyämisen ja saadaan muut tilat puhdistettua asumiskuntoon. Tänään jo aloittelin ikkunoiden pesusta. Hieman oli kaikkea hiomapölyä sun muuta kertynyt ikkunoihin... Tämän viikonlopun pääurakka on ollut uuden jätevesikaivon kaivaminen paikoilleen ja maasuodatuskentän rakentaminen. Siitä toisella kertaa enemmän.
Vaikka kesä on kelienkin puolesta ollut mahtava ajatellen niin remonttia kuin mökillä asumistakin ja muutenkin väliaikaiskodissa olemme viihtyneet, mutta on tätä uuteen kotiin pääsemistä odotettu! Ja vihdoin se on jo lähellä. Tänä iltana tiskailin tuolla ulkona kettu kolmen metrin päässä ja lepakko metrin päässä ja voin kertoa, että mielummin olisin tiskaillut ihan omassa rauhassani. Lepakkoa en siis kyllä huomannut ennen kuin pyrähti lentoon pääni vierestä, mutta ketusta kyllä olin tietoinen. Niin kauan oli ihan kivaa seurata tuota metsäneläintä, kun pysytteli vähän matkan päästä, mutta kun alkoi tunkemaan koko ajan lähemmäs, niin tuo kolmisen metriä oli meikäläiselle jo sen verran lähellä, että lähemmäs en Kettu Repolaista enää kaivannut. Tuo samainen kettu on koko kesän roikkunut tässä naapurustossa ja alkukesästä ketunpoikasia oli kaksi ja tulivat keskellä päivääkin naapurin pihaan eivätkä pelänneet mitään. En tiedä onko kettuja edelleenkin nuo kaksi ja liikkuvatko vain nykyään erillään, mutta vähän turhan pelottomia ainakin ovat. Etenkin kun tässä pitäisi pian taas alkaa vauvaa ulkona vaunuissa nukuttaman, niin ei tunnu kivalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti